Liukasta laskiaista

Apina päätti laskiaisen kunniaksi keittää hernekeittoa, koska se on niiiiin helppotekoista ja hyvää. Siitä tuli hyvää, lopulta, mutta osa valmistuvaiheista oli kuitenkin odotettua mutkikkaampia. Mutta eikös laskiaisena kuulu olla punaiset posket? Palaan tähän hernekeittoasiaan, kunhan valokuvaaja kameroineen saapuu taas maisemiin.

Tässä kuitenkin apinan laskiaspullat. Toinen pulla on täytetty perinteiseen (apinan mielestä) tyyliin hillolla ja toinen perinteiseen (valokuvaajan mielestä) tyyliin mantelimassalla. Hyvä pullaohje löytyy mm. jauhopussin kyljestä. Ohjeen alkuperää oleellisempaa pullataikinan onnistumisessa on kärsivällisyys, kärsivällisyys ja kärsivällisyys. Ja sitähän täältä löytyy;o) Ensin pitää olla kärsivällinen ja vaivata taikinaa huolella niin kauan, että se oikeasti irtoaa käsistä ja astian reunoista. Sen jälkeen pitää olla kärsivällinen ja antaa taikinan kohota rauhassa. Tähän ei voi antaa mitään tarkkaa aikaa, mutta taikinan kohoaminen kaksinkertaiseksi on hyvä tavoite. Sitten pitää jälleen olla kärsivällinen ja antaa pullien kohota rauhassa.



Perheen ulkomaalaisvahvistus on neuvonut apinaa mantelimassatäytteen valmistuksessa. Ensin pullasta leikataan hattu. Sitten pohjaan kaivetaan lusikalla pieni kolo. Nämä pullanmurut sekoitetaan mantelimassan kanssa tasaikseksi ja seokseen lisätään muutama loraus kermaa tai maitoa. Pullan kolon pohjaa kostutetaan vielä hiukan kermalla, kolo täytetään mantelimassaseoksella ja päälle lisätään kermavaahtoa. Lakki asetellan koko komeuden päälle. Ruotsalaisilla verkkosivuilla (esim. Expressen) näkee pullan lakkia joskus muotoillut kolmioksi, jännä yksityiskohta, johon apina ei Suomessa ole törmännyt. Sitten tietysti voisi vielä ihmetellä sitä, että ruotsalaiset kutsuvat laskiaispullaansa semlaksi ja apina kun muisteli ruotsintunneilla oppineensa, että semla on sämpylä.. No, semla on sämpylä suomenruotsiksi ja laskiaispulla on semla ruotsinruotsiksi. Hirmu jännää:o)

No niin. Tässä nyt tätä kuuluisaa hernekeittoa. Kotona tehty hernekeitto on kyllä herkullista ja tietysti paljon lihaisampaa kuin purkkiversiot. Lihojen hankkiminen vaan osoittautui oletettua mutkikkaammaksi. Parista lähikaupasta ei tähän tarkoitukseen sopivaa lihapalasta löytynyt, joten apina kävi kiltisti jonottamassa stokkan herkun perjantairuuhkassa savupotkan ja possun lavan paloja. Seuraava koetin oli olla polttamatta soppaa pohjaan. Siinä apina onnistui joten kuten. Joka tapauksessa keitto oli vaivan väärti ja ensi vuonna apinan perheessä syödään luullista joulukinkkua vaikka vaan hernekeiton keittämisen hyväksi. Tässä yksi ihan toimivaksi osoittautunut ohje, joka on luntattu Maku-lehden sivuilta.

500 g kuivattuja herneitä
noin 2 l vettä
2 tl suolaa
noin 500 g savustettua sianpotkaa
noin 500 g luutonta sian etuselkää tai lapaa
1 iso sipuli
1/2–1 rkl meiramia

Pane herneet kattilaan ja kaada vesi päälle. Anna herneiden liota yön yli tai vähintään 6 tuntia. Nosta kattila levylle ja kuumenna. Lisää suola ja savupotka kattilaan. Keitä noin tunti. Kuutioi sianliha ja hienonna sipuli. Lisää ne kattilaan. Jatka keittämistä 1/2–1 tuntia, herneiden liotusajasta riippuen. Nosta sianpotka kattilasta. Poista nahka ja luu. Paloittele liha ja pane takaisin kattilaan. Mausta meiramilla. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian sakeaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Ja apina höystää hernekeiton aina sinapilla. Aina.