Kala-kookoskeitto

Keitot ovat suosikkejani varsinkin näin syksyllä. Olen melkoinen vilukissa ja kupillinen hyvää keittoa lämmittää sekä mieltä että kehoa. Vähän kuin itsetehdyt villasukat. Apinoin tällä kertaa Kanelia ja kardemummaa -blogia, tosin korvasin juuston kookosmaidolla ja lisäsin kookosmaidon kaveriksi hieman tuoretta chiliä. Kauniiksi lopuksi unohdin herneenpalot pakastimeen.



Kala-kookoskeitto

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä
1 chilipalko

6 perunaa

2 porkkanaa

1 rkl öljyä

2 tl mietoa currytahnaa

8 dl vettä

400 g pakasteseitä

1 tlk kookosmaitoa

kourallinen sokeriherneen palkoja

suolaa
tuoretta korianteria

Kuori ja paloittele sipuli. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Pese ja hienonna chili. Pese, kuori ja paloittele perunat ja porkkanat. Kuumenna öljy kattilassa ja sekoita curry ja chili öljyyn. Kiehauta, lisää sipuli ja valkosipuli. Kuullota hetki. Lisää perunat ja porkkanat, kuullota hetki. Lisää vesi ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää paloiteltu sei ja keitä noin 5 minuuttia. Lisää kookosmaito, mausta suolalla ja keitä vielä 5 minuuttia. Lisää lopuksi pienemmäksi paloitellut sokeriherneen palot. Koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

Porkkanakakku (munaton ja maidoton)

Syksyn (ja muidenkin vuodenaikojen) suosikkejani on porkkanakakku. Kahvittelimme eilen äitiporukalla lastenvaatekutsujen merkeissä ja tein kahvin kyytipojaksi munattoman ja maidottoman version porkkanakakusta. Ohje löytyi täältä. Se oli ihan riittävän hyvää, kelpasi paremman puutteessa. Jos nyt kuitenkin tilanne on niin hyvä, että joukossa ei ole kananmunalle allergisia tai vegaaneja, ja kaapissa on kananmunia, tai kauppa auki ja lähettyvillä, niin tehkää porkkanakakku tällä ohjeella.




Porkkanakakku (munaton ja maidoton)

1 banaani
1 dl kaura- tai soijajuomaa
1 dl öljyä
4 dl porkkanaraastetta
3 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
1/2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Kuorrute:
25 g maidotonta margariinia sulatettuna
2 dl tomusokeria
1,5 rkl kylmää kahvia

Soseuta banaani ja sekoita siihen kaura- tai soijajuoma, öljy ja porkkanaraaste. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Voitele n. 1,5 L kakkuvuoka maidottomalla margariinilla ja jauhota maidottomalla ja munattomalla korppujauholla. Voit myös käyttää silikonivuokaa, jota ei tarvitse jauhottaa tai voidella. Paista kakku uunin alatasolla 175 asteessa, noin 50 - 60 minuuttia. Minä paistoin vähemmän, n. 45 minuuttia.

Valmista kuorrute sulattamalla maidoton margariini, lisää kylmä kahvi ja tomusokeri, sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun päälle.

Punainen linssikeitto

Kyselin taannoin perheemme maahanmuttajalta, että mahtaako hän syödä linssejä. Vastaus alkoi "njaa", ja se tarkoittaa suomeksi "en syö ellei ole ihan pakko." Kaaliruuat saivat aikanaan aikaan samanlaisen ensireaktion, mutta nyt ne maistuvat hienosti koko porukalle. Pidin kuitenkin pääni ja kokeilin tätä Yhteishyvän keittoa. Jalostin sitä kuitenkin hieman ja ruskistin joukkoon paketillisen pilkottua pekonia. Suutuntuma oli kuulemma vähän outo, mutta sain luvan lisätä sopan arkiruokalistalleni.



Punainen linssikeitto

1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 paprika
1 porkkana
1,2 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl tomaattisosetta
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl suolaa
ripaus valkopippuria
2 dl punaisia linssejä
persiljaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Pese ja suikaloi paprika. Kuori ja suikaloi porkkana. Pilko pekoni. Ruskista pekonia ja kuullota pekonin rasvassa myös sipuleita hetki, lisää porkkanat, paprikat ja vesi. Kun keitto kiehuu, lisää kasvisliemikuutio, tomaattisose, paprikajauhe, suola ja hieman valkopippuria. Keitä noin 5 minuuttia. Huuhtele linssit ja lisää keittoon. Hauduta vielä 10 minuuttia. Leikkaa tuoretta persiljaa keiton joukkoon ja tarjoile leivän kanssa.

Dinokakku

Suloinen kummityttöni ja hänen pikkusiskonsa viettivät lauantaina synttäreitä ja toiveena oli dinokakku. Toteutukseen sain vapaat kädet. Kakun täytteenä oli omenasosetta ja kermavaahdon ja vaniljarahkan seosta (eli samoin kuin täällä). Päällä tavallinen vaniljalla maustettu voi-sokerikreemi ja marsipaani. Koristeet ovat marsipaania, sokerimassaa ja hiekkana on keksimuruja. Dinokoristeet tein piparkakkumuoteilla ja ruohon valkosipulipusertimella, helppoa ja nopeaa.

Kuvissa dinot hengailevat vielä lautasella, mutta kemuissa ne olivat löntystäneet lammelle. Kakku ei olisi mahtunut kuljetuslaatikkoon, jos dinot olisivat jo olleet paikoillaan. Ja juhlissa ei oikea kamera ollut matkassa.

Käsityöapina, osa 2

Syksy on hyvää aikaa neulomiselle ja muille käsitöille. Ehkäpä joku saa tästä inspiraation ja aloittaa vaikka joululahjojen valmistelun. Tällaiset "lämpimäiset" ovat mukavia lahjoja. Nämä sukat ja korut (joista ihan megahuono kuva, ihan noin kamalat ne eivät oikeasti olleet) tein naperon eläkkeelle jääneelle hoitajalle kiitokseksi erinomaisen hyvästä hoidosta ja huolenpidosta.

Sienessä

Olen jossain määrin syksyihminen (tosin olen myös kevät- ja kesäihminen, ja suksi- eli talvi-ihminenkin). Aurinkoiset syyspäivät ovat parasta ulkoiluaikaa ja varsinkin jos bonuksena on sieniä. Tänä syksynä aurinkoisia syyspäiviä on ollut niukanlaisesti, mutta sieniä on sitten senkin edestä. Olimme lauantaina koko porukka sienimetsässä, ja muutama muukin helsinkiläinen oli:o) En voi kehua, että olisimme kantaneet sieniä kotiin korikaupalla, mutta jotain kuitenkin löysimme mekin. Tulos oli ihan kohtuullinen ottaen huomioon, että vaunuissa huonosti viihtyvä vauva oli matkassa ja toiseksi nuorin sienestäjäkin on vielä aika pieni. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että tunnen myös aavistuksen huonosti sieniä. Saalis olisi ollut varmasti pulleampi, jos tuntisin kunnolla kaikki ihanat ruokasienet.



Hienointa oli ehdottomasti kaksivuotiaan vilpitön innostus asiaan. Ja reippaan ulkoilupäivän päätteeksi sienipasta katosi lautaselta vilauksessa. Ruuasta ei kukaan ehtinyt ottaa kuvia, eikä tarkkaa ohjettakaan ole. Paistoin sieniä voissa ja lisäsin kermaa päälle. Annoin kiehua hetken kasaan. Tosi yksinkertaista, tosi nopeaa ja ihan uskomattoman hyvää.

Blondi leipoo

Napero on innokas apulainen keittiöpuuhissa. Täytyy tosin tunnustaa, että kaksivuotiaan leivontapuuhat kysyvät melkoisesti pinnaa ja huumorintajua. Siis minulta. Naperosta leipominen on tietysti hirmu mukavaa:o) Pitsa on muuten aika kiitollista leivottavaa myös lasten kanssa: pienikin lapsi voi kaulita, levittää tomaattikastiketta ja sitten vielä asetella päälle mieleisiä täytteitä. Lopputulos on herkullinen ja mukavasti vaihteleva. Tomaattikastikkeen määrä paidalla, äidin tai isän paidalla (essusta huolimatta), lattialla ja pitsan päällä vaihtelee.