Liukasta laskiaista

Apina päätti laskiaisen kunniaksi keittää hernekeittoa, koska se on niiiiin helppotekoista ja hyvää. Siitä tuli hyvää, lopulta, mutta osa valmistuvaiheista oli kuitenkin odotettua mutkikkaampia. Mutta eikös laskiaisena kuulu olla punaiset posket? Palaan tähän hernekeittoasiaan, kunhan valokuvaaja kameroineen saapuu taas maisemiin.

Tässä kuitenkin apinan laskiaspullat. Toinen pulla on täytetty perinteiseen (apinan mielestä) tyyliin hillolla ja toinen perinteiseen (valokuvaajan mielestä) tyyliin mantelimassalla. Hyvä pullaohje löytyy mm. jauhopussin kyljestä. Ohjeen alkuperää oleellisempaa pullataikinan onnistumisessa on kärsivällisyys, kärsivällisyys ja kärsivällisyys. Ja sitähän täältä löytyy;o) Ensin pitää olla kärsivällinen ja vaivata taikinaa huolella niin kauan, että se oikeasti irtoaa käsistä ja astian reunoista. Sen jälkeen pitää olla kärsivällinen ja antaa taikinan kohota rauhassa. Tähän ei voi antaa mitään tarkkaa aikaa, mutta taikinan kohoaminen kaksinkertaiseksi on hyvä tavoite. Sitten pitää jälleen olla kärsivällinen ja antaa pullien kohota rauhassa.



Perheen ulkomaalaisvahvistus on neuvonut apinaa mantelimassatäytteen valmistuksessa. Ensin pullasta leikataan hattu. Sitten pohjaan kaivetaan lusikalla pieni kolo. Nämä pullanmurut sekoitetaan mantelimassan kanssa tasaikseksi ja seokseen lisätään muutama loraus kermaa tai maitoa. Pullan kolon pohjaa kostutetaan vielä hiukan kermalla, kolo täytetään mantelimassaseoksella ja päälle lisätään kermavaahtoa. Lakki asetellan koko komeuden päälle. Ruotsalaisilla verkkosivuilla (esim. Expressen) näkee pullan lakkia joskus muotoillut kolmioksi, jännä yksityiskohta, johon apina ei Suomessa ole törmännyt. Sitten tietysti voisi vielä ihmetellä sitä, että ruotsalaiset kutsuvat laskiaispullaansa semlaksi ja apina kun muisteli ruotsintunneilla oppineensa, että semla on sämpylä.. No, semla on sämpylä suomenruotsiksi ja laskiaispulla on semla ruotsinruotsiksi. Hirmu jännää:o)

No niin. Tässä nyt tätä kuuluisaa hernekeittoa. Kotona tehty hernekeitto on kyllä herkullista ja tietysti paljon lihaisampaa kuin purkkiversiot. Lihojen hankkiminen vaan osoittautui oletettua mutkikkaammaksi. Parista lähikaupasta ei tähän tarkoitukseen sopivaa lihapalasta löytynyt, joten apina kävi kiltisti jonottamassa stokkan herkun perjantairuuhkassa savupotkan ja possun lavan paloja. Seuraava koetin oli olla polttamatta soppaa pohjaan. Siinä apina onnistui joten kuten. Joka tapauksessa keitto oli vaivan väärti ja ensi vuonna apinan perheessä syödään luullista joulukinkkua vaikka vaan hernekeiton keittämisen hyväksi. Tässä yksi ihan toimivaksi osoittautunut ohje, joka on luntattu Maku-lehden sivuilta.

500 g kuivattuja herneitä
noin 2 l vettä
2 tl suolaa
noin 500 g savustettua sianpotkaa
noin 500 g luutonta sian etuselkää tai lapaa
1 iso sipuli
1/2–1 rkl meiramia

Pane herneet kattilaan ja kaada vesi päälle. Anna herneiden liota yön yli tai vähintään 6 tuntia. Nosta kattila levylle ja kuumenna. Lisää suola ja savupotka kattilaan. Keitä noin tunti. Kuutioi sianliha ja hienonna sipuli. Lisää ne kattilaan. Jatka keittämistä 1/2–1 tuntia, herneiden liotusajasta riippuen. Nosta sianpotka kattilasta. Poista nahka ja luu. Paloittele liha ja pane takaisin kattilaan. Mausta meiramilla. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian sakeaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Ja apina höystää hernekeiton aina sinapilla. Aina.

Hyvää ystävänpäivää!

Apina on viime päivinä katsellut silmät pyöreinä kaikenlaisia hienoja kakkublogeja ja todennut, että moisiin mestariteoksiin on vielä ainakin valovuoden pituinen matka. No, harjoitus tekee mestarin... Apina päätti kokeilla ystävänpäivän kunniaksi jotain yksinkertaista kakkuviritelmää ja siitä tuli ihan kiva. Toki marsipaanin käyttöä pitää vielä harjoitella rutkasta (ja muutenkin tuota koristelupuolta), mutta lopputulos oli kuitenkin ihan syötävä. Täytteestä tuli snadisti liian makea, joten ensi kerralla valkosuklaa jätetään pois ja vaniljarahka vaihdetaan sitruunarahkaan. Pohjana on nk. sienikakkupohja, koska tavallinen kakkupohja on apinasta himpun karkearakenteinen.

Monet pitävät ystävänpäivää tarpeettomana amerikkalaisena hömpötyksenä, mutta apinan mielestä kaikki halloweenit, naisten päivät, ystävänpäivät ja korvapuustipäivät ovat lämpimästi tervetulleita. Niitä voi sitten kukin juhlistaa tai jättää juhlistamatta mielensä mukaan.



Ystävänpäivän vadelmakakku

Pohja (sienikakku):
3 munaa
1 1/2dl sokeria
5 rkl kiehuvaa vettä
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen:
maitoa ja vaniljasokeria

Täyte:
2 dl kuohukermaa
1 prk vaniljarahkaa
100 g valkosuklaata
1-2 dl vadelmahilloa

Koristelu:
marsipaania
tomusokeria
vettä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon kuuma vesi pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti käännellen vaahtoon. Kaada taikina uuninpannulle leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa 7-8 minuuttia. Kumoa kypsä torttulevy leivinpaperille, jolle on ripoteltu sokeria. Leikkaa kääretorttulevystä kolme saman kokoista sydäntä (esim. iso piparkakkumuotti käy tähän hommaan muotiksi oikein hyvin).

Valmista täyte. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita vaniljarahkan joukkoon. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahto vaniljarahka-valkosuklaaseokseen. Kokoa kakku. Kostuta ensimmäistä pohjapalaa maito-vaniljasokeriseoksella. Levitä pohjalle vadelmahilloa ja kermatäytettä. Täytä myös toinen väli samalla tavalla. Levitä kakun pinnalle ja reunoille kermatäytettä. Tasoita pinta niin, että kakku jää keskeltä vähän korkeammaksi. Vie kylmään.

Kauli marsipaani pari milliä paksuksi levyksi. Nosta varovasti kakun päälle, tasoita reunat. Koristele marsipaaniruusuilla tai pikeerillä (tomusokeria ja pari tippaa vettä sekaisin).

Saunaillan salaattia osa 2

Apina rakastaa caesar-salaattia (vai ceasar-salaattia vai cesar-salaattia) niin paljon, että sitä syötiin apinoiden häissä yöpalaksi ja pikkuapinan ristiäisissäkin sitä taisi olla tarjolla. Öh, aika luovaa. Varsinkin kun häät ja ristiäiset eivät nyt olleet mitenkään kauhean kaukana toisistaan. No joo. Kirjoitettiin se nyt miten hyvänsä, niin sama ihana herkku on kyseessä, ja siihen löytyy lukuisia ohjeita ja variaatioita. Tässä Pirkan ohje, josta A on kopsannut kastikkeen. Ja A kirjoittaa salaatin Pirkan tapaan caesar, ainakin tällä kertaa.




Broileri-caesar-salaatti

300 g broilerin rintafileitä
suolaa, currya, paprikaa yms.
2 ruukkua romaine-salaattia
muutama viipale vaaleaa leipää
3 rkl oliiviöljyä tai voita
pala parmesania
1 valkosipulinkynsi

kastike:
1 keltuainen
3-4 anjovisfileetä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä
1 tl sinappia
ripaus mustapippuria
1 dl öljyä
1 valkosipulinkynsi

Ruskista broilerifileet öljyssä ja mausta haluamallasi tavalla. Anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla. Leikkaa leipä kuutioiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kiehauta öljyssä hienonnettu valkosipulinkynsi. Lisää pannuun leipäkuutiot. Paista ne rapeiksi ja kullanruskeiksi. Valmista kastike. Sekoita keltuaisen joukkoon hienonnetut anjovisfileet, sitruunanmehu, vesi, sinappi, mustapippuri ja öljy vähitellen ohuena nauhana. Mausta kastike murskatulla valkosipulinkynnellä. Huuhdo salaatinlehdet hyvin, valuta ja revi laakeaan kulhoon. Kaada kastike salaatille. Paloittele broileri kuutioiksi. Ripottele päälle parmesanlastuja ja lisää rapeat leipäkuutiot ja broilerin palat. Nostele kastike salaatin joukkoon salaattiottimilla. Tarjoa heti.

Vinkki! Anjovis löytyy sillien vierestä kylmähyllystä. Sekä apina että apinan puoliso ovat viettäneet tovin jos toisenkin tonnikala- ja sardiinpurkkien hyllyn edessä.

Hyvää Runebergin päivää!

Helmikuussa on monta hyvää syytä leipoa. Ensimmäinen on Runebergin päivä, toinen on ystävänpäivä ja kolmas on laskiainen. Runebergintortut ovat todella hyviä, harmi, ettei Runebergin päivä ole useammin. Apina aina jemmaa muutamat joulupiparit tätä taikinaa varten. Tällä kertaa ohjetta kurkittiin Stockan sivuilta, enemmän ja vähemmän samanlaisia ohjeita löytyy todella runsaasti. Apina sovelsi ohjetta sen verran, että vaihtoi puolet korppujauhoista jauhettuihin pipareihin. Ja sokeria olisi pitänyt ehkä pikkusen vähentää, mutta ehkä sitten ensi vuonna.



Runebergintortut

2 kananmunaa
3 dl sokeria
2 dl kermaa
2 tl leivinjauhoja
1 dl mantelirouhetta
200 g sulatettua voita
2 dl korppujauhoja
2 dl piparimuruja
4 dl vehnäjauhoja

(punssia kostutukseen)

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää kerma ja jäähtynyt voisula munavaahtoon ja sen jälkeen kuivat ainekset.

Jaa taikina voideltuihin vuokiin ja paista 200 asteessa n. 12 min. Kostuta halutessasi vielä lämpimät tortut punssilla. Jäähtyneet tortut koristellaan valkoisella sokerikuorrutuksella ja vadelmahillolla. Apina paistoi silikonisella muffinssivuualla sekä isoja että pieniä torttuja. Varsinkin pienistä tuli oikein somia. Ensi vuonna ei sitten hosuta tuon koristelun kanssa.