Runebergintortut osa II

Tein viime vuonna mieleeni hitusen liian makeita runebergintorttuja ja nyt valitsin toisen ohjeen. Luotin tällä kertaa luottokeittokirjaani eli Kotiruokaan (Otava). Järjestelin tänään kirjahyllyäni ja totesin, että minulla on aika vähän keittokirjoja. En tosin kaipaile niitä juurikaan lisää, koska jotenkin tämä netin ihmeellinen maailma toimii loputtomana ja vähän tilaa vievänä ohjepankkina. Tietysti muutama peruskirja on ainakin syytä olla hyllyssä, mainitsemani Kotiruoka on pelastanut monta arkiateriaa ja juhlavampaakin tilaisuutta.



Runebergintortut

150 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 dl jauhettua mantelia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl korppujauhoja ja piparin muruja (laitoin n. 1 dl piparin muruja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kermaa

Koristeluun:
vadelmahilloa
1 dl tomusokeria
noin 1/2 rkl vettä

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kerma ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Jaa taikina pellille paperisiin tai voideltuihin leivosvuokiin (minä käytin silikonista muffinipeltiä). Täytä vuoista 2/3. Paina jauhotetulla sormella syvennys kunkin leivoksen keskelle ja täytä syvennys vadelmahillolla. Paista 200 asteen lämmössä noin 15 minuuttia. Korista jäähtyneet tortut. Lisää syvennykseen vadelmahilloa. Sekoita tomusokeriin vettä niin, että saat paksun tahnan. Pursota tai valuta kuorrutusta renkaaksi vadelmahillon ympärille.

Vispipuuro

Vispipuuro on hyvää ja helppoa. Lisäksi se on aika nättiä. Ihmettelen, että en ole sitä tänne aikaisemmin päivittänyt. Meillä kyllä tehdään tätä aina silloin tällöin. Useimmiten teen sitä puolukasta, mutta punaherukoista tulee vähintään yhtä hyvä. Myös omena ja raparperi sopivat tähän hommaan hienosti. Ohje löytyy mannasuurimopaketin kyljestä, ja tässäkin yksi versio, joka on peräisin Myllyn Parhaan verkkosivuilta.



Vispipuuro

3-4:lle

8 dl vettä
n. 4 dl puolukoita
n. ½ dl sokeria
1 ¼ dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

Kiehauta vesi ja marjat, anna kiehua n. 15 min. Mausta sokerilla ja suolalla. Vispaa mannasuurimot kiehuvaan liemeen ja anna kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen 5-10 min. Anna puuron jäähtyä. Vatkaa voimakkaasti kuohkeaksi vaahdoksi, mieluiten sähkövatkaimella.

Routapaisti

Routapaistin tekeminen on ollut suunnitelmissani jo jonkun aikaa (niin kuin moni muukin asia) ja nyt vihdoin sain aikaiseksi. Vähän ihmettelen vitkasteluani, sillä tämän yksinkertaisemmaksi ei todella herkullinen hirvipaisti tule. Ohjetta lunttasin Pastanjauhajilta, tosin google tiesi muutaman muunkin vaihtoehdon. Idea on kaikissa sama: jäinen paisti pannaan uuniin matalaan lämpötilaan ja maustetaan marinoimalla vasta kypsänä.



Routapaisti

jäinen hirvipaisti (esim. 2-3 kg)

jälkimarinadiin:
2 l vettä
2 dl soijakastiketta
2 dl sokeria
400 g karkeaa merisuolaa
1 rkl rosmariinia
10 kokonaista mustapippuria
10 katajanmarjaa
5 laakerinlehteä

Kiehauta kaikki jälkimarinadin ainekset niin, että sokeri ja suola liukenevat. Anna liemen jäähtyä kunnolla, jottei liha jatka kypsymistä enää siinä vaiheessa, kun upotat sen marinadiin.

Laita paisti suoraan pakastimesta uuniritilälle. Alle kannattaa laittaa pelti tai uunipannu. Paista paistia 80-100 C:n lämmössä 8-10 tunnin ajan. Kannattaa käyttää paistilämpömittaria. Sen avulla saat lihan tarkemmin haluamaasi kypsyyteen. Näin alhaisessa lämpötilassa kypsyminen tapahtuu hitaasti, mutta paistin voi silti epähuomiossa ajella turhan kuivaksi.

Työnnä mittari lihaan, kun paisti on sulanut riittävästi - eli käytännössä muutaman tunnin paistamisen jälkeen. Sopiva sisälämpötila on 65-70 astetta.

Laita liha paistamisen jälkeen heti mausteliemeen ja anna sen jälkimarinoitua jääkaapissa 8-12 tunnin ajan. Jäähtyvä liha imee marinadista makua ja suolaa hieman pintakerrosta syvemmällekin. Valuta lopuksi paisti kuivaksi ja nauti se ohuiksi viipaleiksi leikattuna.

Minä en halunnut paistista kovin suolaista, joten pidin sitä marinadissa vain pari tuntia. Se riitti oikein hienosti, tosin paistini oli ohjeen paistia reilusti pienempi.

Juustofondue

Hyvää loppuvuotta ja pahoittelu, että blogi on jälleen ollut pari viikkoa hiljaa. Minulla on ollut pieniä teknisiä ongelmia. Rakas työkaluni ei yhtenä päivänä herännytkään ja mulla jo pukkasi kylmää hikeä. Onneksi vika oli vaan näytönohjaimessa ja nyt olen kiireesti ottanut varmuuskopioita. Suosittelen sitä lämpimästi muillekin.

Jotain talvista olen saanut aikaa keittiössäkin, söimme äskettäin blinejä, tein jälleen tällä ohjeella. Pieni makutuomari oli myös blinien kimpussa ja hyvin teki kauppansa. Tässä kuitenkin herkullinen juustofondue, joka kuuluu talvisiin herkkuihin. Ohje taitaa alunperin olla jostain Valion vihkosesta tai kirjasta, en ole ihan varma...

Tähän voi kokeilla erilaisia juustoja, vähän jääkaapin, kaupan valikoiman ja oman mielen mukaan. Leiväksi suosittelen Fazerin maalaisleipää, se on ihan parasta kaikista vaaleista leivistä.




Juustofondue

200 g gruyèrea
200 g kermajuustoa (esim. Turunmaata)
250 g emmentalia (Punaleimaista Emmentalia)
3 dl valkoviiniä
1 rkl maissitärkkelystä
1 tl sitruunamehua
ripaus mustapippuria
ripaus muskottipähkinää
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kirsikkaviinaa

Raasta juustot hienoksi raasteeksi. Sekoita kattilassa viini, maissitärkkelys ja sitruunamehu. Kuumenna sekoittaen. Lisää kiehuvan kuumaan seokseen raastetut juustot pienissä erissä. Sekoita kunnes juusto on sulanut. Mausta. Kaada juustokastike valkosipulilla hierottuun fonduepataan. Nosta se telineeseen liekin päälle pöytään.

Tarjoa kastettavaksi reilunkokoisia (ranskan)leipä- tai patonkikuutioita sekä juuri ja juuri kypsäksi keitettyjä porkkana- tai kukkakaalipaloja. Sekoita kastettavilla raaka-aineilla kastiketta pohjasta saakka, jotta kastike pysyy tasaisena eikä pala pohjaan. Lisäksi voit tarjota esim. salaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja, etikkasäilykkeitä, herkkukurkkuja ja oliiveja.