Strawberry banana cream pie

Juhannuksen viettoomme kuuluu mansikkakakku ja tänä vuonna kakun virkaa toimitti strawberry banana cream pie. Ohjeen lunttasin täältä. Kyseessä on enemmän torttu kuin kakku, vaikka kuvassa leivonnainen vähän kakkua muistuttaakin. Täyte on melkoisen pehmeää, joten viisainta on tehdä kakku laakeaan piirakkavuokaan ja tarjota kakku siitä. Tai täytettä voi vähän hyydyttää liivatteella. Joka tapauksessa tämä on ihana herkku, jota meillä tehdään varmuudella uudestaan.

Meidän pikkuisesta lähikaupasta löytyy kondensoitua maitoa valmiiksi karamellisoituna ja käytin tällä kertaa sitä. En ole varma muiden markettien valikoimista, mutta kondensoitua maitoa voi karamellisoida itsekin. Eli poista purkista etiketit ja keitä purkkia kolme tuntia. Varmista, että purkki on koko ajan kiehuvan veden alla. Anna jäähtyä.



Strawberry banana cream pie

150 g pehmeää voita
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl hienoa sokeria
ripaus suolaa

täyte:
5 dl vaniljakiisseliä (pussista tai itsetehtyä)
3 dl kuohu- tai vispikermaa
1 prk kondensoitua maitoa karamellisoituna
3 banaania
500 g mansikoita

Nypi kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa voideltu piirakkavuoka taikinalla ja laita vuoka jääkaappiin tai pakastimeen kovettumaan. Vuoraa ennen paistamista piirakkapohjan reunat foliolla, jotta taikina ei valu vuuan reunoilta. Paista 200 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Valmista vaniljakiisseli pussin ohjeen mukaan tai valmista kiisseli itse (lisään tänne myöhemmin kotoisan vaniljakiisselin ohjeen). Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita karamellisoitu maitotiiviste kermavaahdon joukkoon. Levitä kiisseli jäähtyneelle pohjalle. Viipaloi banaanit ja lisää banaaniviipaleet kiisselin päälle. Peitä banaanit kermavaahtoseoksella ja lisää päälimmäiseksi mansikat.

Rotinoita

Blogissani on ollut hiljaista kohta kuukauden päivät ja selitys asialle tulee tässä. Olen viime viikkoina saanut nauttia ihanasta suomalaisesta perinteestä eli rotinoista. Meille syntyi toukokuun lopussa tyttövauva ja lähipiiri on ilahduttanut meitä runsain mitoin. Olen saanut kerta toisensa jälkeen istua perheeni kanssa valmiiseen juhlapöytään ja olen todella nauttinut kaikesta huomaavaisuudesta, kukista, lahjoista ja tietysti kaikista ihanista herkuista. Nyt harmittaa, että en tajunnut kuvata rotinaherkkuja. Ehkäpä minäkin taas kohta pääsen viemään rotinoita ja ilahduttamaan muita tuoreita äitejä samoin kuin minua on ilahdutettu. Jospa silloin ei olisi niin nälkä ja ehtisi vaikka kaivaa kameran esille:o)